All in

Saimme joulukuussa Nikon kanssa kutsun Tampereen Tapahtumatoimistolle kuulemaan meille siunaantuneesta uudesta projektista. Kasino Tampereelle. Muistan, että lähdin ensimmäisestä palaverista typerä hymy kasvoilla ja ei muuten räntä ja kylmä haitannut. Niko taisi jopa vähän naurahtaa innostukselleni. Voi hyvin olla, että se näkyi muutamankin korttelin päähän. Päässä soi kaksi sanaa: All in.

Tampereen kaupunki kumppaneineen jätti kaksi viikkoa sitten hakemuksensa RAY:n Suomen toisen kasinon sijaintipaikaksi ja tekemämme materiaalit levisivät läpi Suomen. Uskomattoman hieno presentaatio ja mykistävä video. Olen katsonut ne näiden viikkojen aikana läpi monta kymmentä kertaa. Kasinohaun lisäksi itse hakumateriaalit ovat saaneet paljon huomiota ja kävin salaa lukemassa eri medioiden lukijakommentteja, Facebook-viestejä ja Twitter-postauksia, joissa niitä kehuttiin hienoiksi, näyttäviksi, mahtaviksi ja laadukkaiksi.

Olen kiitollinen asiakkaalle, joka valitsi meidät. Joka oli ennakkoluuloton ja innostui meidän mukanamme, suhtautui projektiin intohimolla ja uskomattomalla pieteetillä. Sovittiin, että kun projekti on onnellisesti ohi, niin mennään pitsalle.

Tunnen itseni etuoikeutetuksi, että sain vierestä seurata luovan johtajamme Nikon loputonta ideatulvaa ja muistan mykistyneeni kun näin Pian suunnitteleman ensimmäisen presentaatiokuvan. Olin paikalla kun Jenna tiivisti asiakkaan toiveet hetkessä napakaksi tekstiksi ja Sami koodaili materiaaleja paikoilleen niin nopeasti, että silmä ei meinannut pysyä mukana. Olin siinä huoneessa, kun videolle valittiin juuri se oikea taustamusiikki. Kun  arkkitehtitoimiston kanssa yhteistyössä tehty video oli valmis, halasin Esaa koska sanat eivät riittäneet juuri siihen hetkeen.

Propagandalla on neljä hienoa arvoa, joista yhden mainitsen aina viimeisenä, koska se on minulle vaikein. Ammattiylpeys.  Se tarkoittaa sitä, että voi jokaisen työpäivän jälkeen lähteä kotiin varmana siitä, että on tehnyt työnsä niin hyvin kuin vaan voi.  Miksi se on minulle vaikeaa? Koska vaadin itseltäni välillä ihan mahdottomiakin. Mistä voin tietää, että olen tehnyt parhaani, koska ainahan voi parantaa vielä vähän?

Tämän projektin myötä aloin miettimään, että voisiko ammattiylpeyden tae olla yksinkertaisesti se, että laittaa kaiken peliin? Jos uskaltaa heittäytyä täysillä, näkee enemmän mahdollisuuksia kuin rajoitteita. Eikös luovuus pääse valloilleen juuri silloin, kun rohkeutta on enemmän kuin epäonnistumisen pelkoa? Eli jos suhtaudun johonkin intohimoisesti on lopputuloksen oltava vähintäänkin hyvä ja sen myötä myös ylpeyden arvoinen.

Laitan presentaatiovideon vielä kerran pyörimään ja tunnen kylmänväreet. Olo on kieltämättä ylpeä. Ja samaan aikaan nöyrä. Tältä se ammattiylpeys varmaan tuntuu.

Katso sinäkin: http://www.propagandafinland.com/casino/

Johanna Partanen

Asiakkuusjohtaja, partner

+358 40 841 6517

johanna@pgda.fi

Johanna Partanen

Asiakkuusjohtaja, partner

+358 40 841 6517

johanna@pgda.fi