Hyppää tänä syksynä kuvien virtaan

Syksy pimenee ja illat pitenevät.

Mitäpä jos hypättäisiin pariksi tunniksi jonnekin aivan muualle? Pois töistä, pois arjesta. Hypätään kuvien virtaan ja visuaalisiin tarinoihin… Niin, onhan mainoksetkin niitä, mutta minä puhun nyt elokuvista!

Syksy on kuin tehty elokuville, vilteille ja villasukille. Kun kollega ehdotti blogin aiheeksi hyviä (ja ei välttämättä edes hyviä) elokuvia, jotka ovat jollain tavalla jättäneet minuun jäljen, tartuin heti tilaisuuteen. Vaikka nykyinen toimenkuvani on jotain aivan muuta, historiani on vahvasti elokuvissa – teinhän niiden parissa töitä sekä kuvauspaikalla että hetken levittäjän leivissä. Jo teini-iässä omistin noin 500 elokuvan oman VHS-kirjaston, josta tukkimiehen kirjanpidolla lainasin kulmakunnan kakaroille leffoja. Löytyypä 10 vuoden takaa aika, kun kirjoitin ihan omaa blogiakin näistä.

Totta kai listalleni kuuluvat nämä perinteiset, jokaiselta 100 maailman parasta elokuvaa -listaltakin löytyvät teokset kuten, Shawshank Redemption, Casablanca, Some Like It Hot, The Good, The Bad and The Ugly, Good Will Hunting, Stand by Me, Amélie, Seven, The Usual Suspects, L.A. Confidental ja Shining, nimetäkseni muutaman itselleni tärkeimmän.

Mutta niiden lisäksi omiin suosikkeihin lukeutuu elokuvia, joita tuli katsottua kymmeniä kertoja esimerkiksi lapsena sairastaessa tai nuoruudessa, kun vain halusi päästä mielikuvituksen tuonne puolen. Silti niihin ei koskaan tuntunut kyllästyvän.

Aikuisena ja hiukan “perehtyneempänä” on tullut todettua, että ehkä se käsikirjoitus ei aina ihan kanna tai koko leffa on jopa kökkö, mutta mitä sitten? Jokin kyseisessä elokuvassa on vedonnut ja siihen on aina palannut uudelleen ja uudelleen.

Jossain vaiheessa katselin puhki John Irvingin kirjaan perustuvan The World According to Garp ja elokuvaparin The Three Musketeers sekä The Four Musketeers 70-luvulta. Niissä näytteli sellaisia pieniä nimiä kuin Michael York, Charlton Heston, Faye Dunaway sekä Oliver Reed.

Mielestäni alkuperäinen Ihmemaa Oz Judy Garlandin näyttelemänä oli tylsä, mutta Return to Oz vuodelta 1985 on kuulemma traumatisoinut koko sukupolven lapsia. Itse tykkäsin elokuvasta paljon. Kuka muistaa esimerkiksi wheelersit? Taisi olla suomennettu rullaajat 😃 Mistä päästään sujuvasti Judy Garlandin ääninäyttelemään animaatioon Gay Purr-ee, joka suomennettuna taisi olla Kissa kuin Pariisi. Suosittelen jo soundtrackinkin vuoksi. Ensimmäisen kerran vuonna 1952 julkaistu, 1980 lopullisessa muodossaan ensi-iltansa saanut Le Roi et L’oiseau (Kuningas ja satakieli) sai minut itkemään ja saattoi olla ensisysäisyjä kohti ehdottomien auktoriteettien vastustamista. Muistan kuinka tulin itkien elokuvateatterista myös Karhun sekä Saksikäsi Edwardin jälkeen.

Ensimmäinen kosketukseni ja ihastumiseni scifi-elokuviin tapahtui jo 80-luvulla, syynä Steven Spielbergin Close Encounters of the Third Kind. Kenellä alkoi soida se biisin pätkä päässä? Sen jälkeen tuli totta kai Star Warsit ja Star Trekit ja onhan Fifth Elementkin kerrassaan huikea.
Teiniangstiin istui niin Breakfast Club, Pretty in Pink kuin Dirty Dancingkin. Naiseuden voimaa toivat mm. Noidat, Kuuhullut ja Teräsmagnoliat.

Huuda hep, jos Goonies sai aikaan toiveen löytää oikea aarrekartta, Willow sai uskomaan, että pahastakin voi tulla hyvä ja Päättymätön tarina tuli uniin koiralohikäärmeineen ja mustine susineen. Ladyhawke oli niin kaunis, vaikkakin tänä päivänä myös tolkuttoman pateettinen… mutta mitä sitten 😃

Voisin lisätä listaan tietenkin Tappava ase -elokuvat, Pelikaanimuistion, Päämiehen, The Wolfin, The Crow’n ja Tim Burtonin Beetlejuicen ja kaksi ensimmäistä Batman-elokuvaa. Klassikoista tietenkin Aamiainen Tiffanyllä ja Herrat pitävät vaaleaveriköistä, koska kuka voi vastustaa Audreya ja Marilyniä?

Suosittelenkin syksyn agendana palaamaan menneisiin vuosikymmeniin. Koska olet kahlannut läpi Hitchcockin tuotantoa? Ne nimittäin eivät vanhene koskaan. Tai oletko tutustunut espanjalaisiin elokuvantekijöihin? Nappaa katseluun Carlos Sauran Cria Cuervos (Korppi Sylissäni) tai vaikka koko Pedro Almodóvarin tuotanto. Pääsee ainakin syksyn harmautta pakoon!

Jos perheestä löytyy jälkikasvua, katsokaa yhdessä Hayao Miyazakin elokuvat ja ne jokaisen omat suosikit ja vaikutuksen tehneet teokset, vaikka ne eivät yltäisikään tämän päivän tehostetykitysten tasolle. Tarinoita, tarinoita ja nostalgisia hetkiä.

Nautinnollista elokuvailtaa!

Saara Seppä

Talouspäällikkö

+358 50 351 5686

saara@pgda.fi

Saara Seppä

Talouspäällikkö

+358 50 351 5686

saara@pgda.fi