Hyvä ruoka ja parempi mieli

Perhe ja ruoka ovat mun tärkeysjärjestyksessä todella korkealla. Perhe tietenkin tärkeimpänä, koska en olisi mitään ilman perhettäni, vanhempien luomia lapsuuden muistoja ja opetuksia sekä kahden nuoren miehen värittämää vauhdikasta tulevaisuutta, jossa äiti ja isä yrittävät pysyä mukana. Perheen lisäksi muille ihmisille ympärilläni ei tule yllätyksenä, että säännöllinen hyvä ruoka on myös todella lähellä sydäntäni (muuten musta tulee kiukkuinen).

Tämä tarina alkaa Ilmajoelta 90-luvun alusta. Kun aamuisin avasin verhot lapsuudenkodissani, yksi ensimmäisistä asioista, mitä ulkona näin, oli Atrian logo. Logo oli teipattu meidän perheyrityksen kalustoon, eikä näiden autojen käyttötarkoitus ole kovin paljoa muuttunut tähänkään päivään mennessä. Välillisesti Atria takasi jo tuolloin lihaa leivän päälle meidän perheessä. Äiti ehkä pöyristyy jos sanon, etten muista kovin montaa kertaa kun meillä olisi lapsuudessa kalaa syöty – ruokamuistot liittyvät paljon vahvemmin lihaan tai kanaan, eikä meidän jääkaapissamme juurikaan näkynyt kilpailijan vihreän paketin hymyilevää herrasmiestä.

Täysi-ikäisenä opin arvostamaan Atriaa yrityksenä ja työnantajana vielä enemmän. Kesät siipikarjateurastamon linjan päässä, rautaisten ammattilaisten opissa antoivat melkoisesti perspektiiviä, mikä varmasti hioi terävimmät kulmat musta. Samassa linjastossa useamman tuhatta broileria päivän aikana tarkastaessani opin myös sen, että asenne ratkaisee. Aina. Näistä kesistä muistan myös kirkkaat illat, jolloin oli vain pakko mennä nukkumaan, että aamulla oikeasti heräsi auton ratissa hieman ennen Prisman kohtaa: ”Oho, oonko mä jo tässä?”. Tehtaalla vaatteet niskaan ja minuutin tarkkuudella omalle paikalle hommiin.

Siistissä sisätyössä ehkä huomaamattani olen ajautunut kauemmas ruokaketjusta (mutta en kyllä ruokapöydän osalta). Tänä keväänä olen päässyt tutustumaan useampaan A-Rehun tuotteita syöttävään tilaan ympäri Suomen ja tämä Rehuriihi-opintomatka jatkuu yhä edelleen. Vaikka koen itsekin olevani aika työorientoitunut ja oman alani ammattilainen, ammattitaso näillä Rehuriihi-tiloilla vetää hiljaiseksi. Päällimmäinen tunne tilalla vietettyjen kuvauspäivien jälkeen on kiitollinen ja sanaton – nämä ihmiset huolehtivat meidän ruokaketjusta joka päivä tunteja laskematta.

Meillä kotona opetettiin, että kova työ palkitaan.

Sanna Kivimäki

Projektipäällikkö, Seinäjoki

Sanna Kivimäki

Projektipäällikkö, Seinäjoki