Luovan sisällön säveltämistä

Vähänpä tiesin vielä vuonna 2006, Tampereen yliopistossa kirjallisuustieteen opinnot juuri aloittaneena fuksina, mistä löytäisin itseni kymmenen vuoden päästä. Tuolloin ahmin maailmankirjallisuuden klassikoita ja kirjoitin niistä tiukkoja kirjallisuuteoreettisia analyyseja. Akateeminen tiedonhalu, opiskelijaelämän tuoma vapaus ja osa-aikaisesta toimistotyöstä säästämäni rahat veivät minua reppu selässä milloin excursioille Turkuun, milloin kuukauden reissulle Brasiliaan sademetsiä koluamaan. Tuolloin mainosala tuntui vieraalta ja kaukaiselta maailmalta, copywriterista en ollut koskaan kuullutkaan.

Mutta tässäpä nyt istun, kymmenen vuotta myöhemmin, mainostoimiston viestintäosastolla oman työpöytäni ääressä. Teen luovaa työtä joka päivä. Suunnittelen asiakkaillemme sisältöjä eri kanaviin. Tutkin, teen taustatyötä, haastattelen, tutustun ennalta täysin vieraisiin aiheisiin ja ammennan niistä. Opin, kehityn, kirjoitan ja luon.

Joskus pohdin, voiko luovuuteni tyrehtyä. Mitä jos tulee raja vastaan? Olenko ansainnut työpaikkani tässä mielettömän lahjakkaista ihmisistä koostuvassa työyhteisössä? Näihin ajatuksiin törmää varmasti jokainen luovaa työtä tekevä jossain vaiheessa uraansa. Toinen haaste tekstialalla on jo toimistossamme vitsiksi kääntynyt monesti kuultu lausahdus ”Kaikkihan nyt kirjoittaa osaavat!”. Ei, eivät ikävä kyllä osaa.

Kirjoittaminen ei ole vain sanoja. Se on paitsi pilkuntarkkaa kielioppia, myös jopa yhtä luovaa työtä, kuin säveltäminen kaikkine nyansseineen:

Tässä lauseessa on viisi sanaa. Tässä lauseessa on toiset viisi. Viisisanaiset lauseet ovat kivoja. Mutta nyt lukeminen muuttuu monotoniseksi. Lue ja huomaa mitä tapahtuu. Lukukokemuksesi on muuttumassa yhä tylsemmäksi. Se on kuin juuttunut levy. Korvasi kaipaa kipeästi jotain vaihtelua.

Kuuntelepa nyt. Muutan lauseiden pituutta, ja kirjoittamisesta tulee musiikkia. Kaunista musiikkia. Kirjoitus muuttuu lauluksi. Sillä on miellyttävä rytmi, nuotti ja harmonia. Käytän lyhyitä lauseita. Käytän lauseita, joissa on keskimittainen pituus. Ja joskus, kun olen vakuuttunut siitä, että lukija on levännyt, sitoutan hänet lukemaan hieman pidempiäkin virkkeitä: sellaisia, jotka vaativat lukijalta energiaa ja keskittymistä ja vyöryvät hänen ylitseen kuin rumpujen pärinä kasvavalla äänellä – äänellä, joka kertoo lukijalle: ”Kuuntele tätä, tämä on tärkeää.”

Siispä, kirjoita eripituisia lauseita: lyhyitä, keskipitkiä ja pitkiä. Luo virkkeitä, jotka miellyttävät lukijan korvaa. Älä kirjoita vain sanoja. Kirjoita musiikkia.

Mira Salo

Junior copywriter

Luovan sisällön säveltämistä

Mira Salo

Junior copywriter