Oman blogivuoroni kolkutellessa olan takana, pysähdyin konkreettisesti pohtimaan, mitä olen viime aikoina omassa arjessani miettinyt suhteessa mainontaan ja mediaan? Vastaus on luonnollisesti vanhempien vastuu lasten ja nuorten kokemuksesta nähtyihin ja kuultuihin mainoksiin.

Aihe on kirvoittanut tutkimuksia, väitöskirjoja ja loputtomia väittelyjä miten, miksi ja kuinka. Siispä tiivistän vain oman kokemukseni muutamilla riveillä siten, miten itse asiaa olen lähestynyt suhteellisen tuoreena vanhempana.

Niin kuin niin monessa muussakin asiassa, koti on varmin tasapainottaja ulkoa tulevien paineiden, viestitulvien ja houkutusten ristitulessa. Tässä kohtaa nostan hattua omien vanhempieni pyrkimykselle luoda vahva ja vakaa pohja minuudelle ja itsetunnolle, koska mielestäni se nimenomaan on avain kykyyn luoda itsenäisiä kokemuksia ja mielipiteitä median ja muun ulkoa tulevan paineen alaisena.

Meillä mainosten tekijöillä on toki iso vastuu viestejä luodessa, mutta koti on se, joka rakentaa filtterit ja kyvyn suodattaa viestit ja visiot.

Ilmiönä esimerkiksi Frozen-elokuvan ympärille muodostunut pienten lasten fanitusmania on äärimmäisen mielenkiintoinen, mutta loppujen lopuksihan me vanhemmat olemme näiden ilmiöiden takana. Lapsi ei tee ostopäätöksiä tai ei ainakaan pitäisi tehdä, jos minulta kysytään.

Meille Propagandassa on aina ollut tärkeää rehellisyys ja faktat. Rehellinen mainonta, joka luo mielikuvia ja tunteita, mutta jättää päätöksenteon asiakkaalle ja kuluttajalle. Lapsi ja mainonta on ja tulee aina olemaan kiistelty aihe. Yhden naisen mielipide asiasta kuitenkin on, että jokaisen lapsen takana tulee olla vahva vanhempi, joka selittää, perustelee ja sanoo viimeisen sanan, oli joulukuvastossa kiiltelevä lelun kuva kuinka houkutteleva tahansa.

Saara Seppä

Talouspäällikkö

+358 50 351 5686

saara@pgda.fi

Saara Seppä

Talouspäällikkö

+358 50 351 5686

saara@pgda.fi